72. KKO 2017:72. Oikeusvoima ulosotossa.

1.  Oikeusvoima on juridinen käsite, jolla tarkoitetaan tuomioistuimen antaman lainvoimaisen ratkaisun sitovaa vaikutusta myöhemmässä oikeudenkäynnissä.  

2. Oikeusvoima, joka ilmenee ne bis in idem -periaatteesta ("ei kahdesti samassa asiassa"), merkitsee käytännössä sitä, ettei tuomioistuin saa ottaa uudestaan käsiteltäväksi sellaista asiaa, joka on jo lainvoimaisella päätöksellä ratkaistu (oikeuvoiman negatiivinen vaikutus, res judicata).  Oikeusvoiman positiivisella vaikutuksella puolestaan tarkoitetaan sitä, että aiempi tuomio on pantava myöhemmin annettavan tuomion perustaksi (oikeustosiseikkana) sellaisenaan eli asiaa uudelleen tutkimatta, jos aiemmassa tuomiossa ratkaistu kysymys on myöhemmässä oikeudenkäynnissä ennakkokysymyksenä.

3. Oikeusvoimavaikutus voi aktualisoitua myös ulosotossa. Tästä voidaan mainita esimerkkinä tapaus, jonka korkein oikeus (KKO ) on ratkaissut eilen 24.10. antamallaan ennakkopäätöksellä (prejudikaatilla) KKO 2017:72. Tapauksessa ulosottomies  oli ulosmitannut velalliselta veronpalautuksen saatavasta, jonka käräjäoikeus oli katsonut vanhentuneeksi aikaisemman (palkan ulosmittaus) ulosottovalituksen yhteydessä antamassaan päätöksessä. Kysymys oli siitä, estikö käräjäoikeuden lainvoimainen päätös samaa saatavaa koskevan uuden ulosmittauksen. Katsotaanpa hieman lähemmin, mistä tapauksessa on ollut kysymys. 

KKO 2017:72

4. Länsi-Uudenmaan ulosottovirasto oli 6.6.2013 antamallaan päätöksellään ulosmitannut Lindorff Oy:n kuudesta saatavasta A:n palkkaa. Näitä saatavia koskevien ulosottoasioiden ulosmittauksesta tehdyn A:n valituksen johdosta ollessa edelleen vireillä ulosottovirasto oli toisella eli 2.11.2013 antamallaan päätöksellä ulosmitannut myös A:n saaman veronpalautuksen LIndorff Oy:n edellä mainittujen saatavien perimiseksi.

5. Espoon käräjäoikeus on 12.6.2013 vireille tulleessa A:n palkan ulosmittauspäätöstä koskeneessa ulosottovalitusta koskevassa asiassa antamassaan lainvoimaisessa päätöksessä 22.11.2013 katsonut, että ulosoton hakijan Lindorff Oy:n edellä mainittujen ulosottoasioiden mukaiset saatavat olivat vanhentuneet. Tämän vuoksi käräjäoikeus on kumonnut ulosottoviraston 6.6.2013 toimittaman palkan ulosmittauksen.

6. A vaati Epoon käräjäoikeudelle 27.11.2013 tekemässään veronpalautusta koskeneessa ulosottovalituksessaan ulosottoviraston 2.11. 2013 toimittaman ulosmittauksen kumoamista, koska Lindorff Oy:n ko. saatavat olivat, kuten käräjäoikeus oli jo 22.11.2013 antamallaan päätöksellä todennut,  vanhentuneet ennen ulosmittausta. A:n mukaan vanhentumiskysymystä ei aikaisemman eli 22.11.2013 annetun ratkaisun oikeusvoimavaikutuksesta johtuen voitu tutkia uudelleen. 

7. Ulosottomies katsoi käräjäoikeudelle antamassaan lausunnossa, että aikaisemman päätöksen oikeusvoima rajoittui vain siinä ratkaistussa kysymyksessä olevaan ulosmittaukseen. Lindorff Oy puolestaan lausui, että vanhentumiskysymys oli ratkaistava uudelleen, koska aikaisempien päätösten oikeusvoimavaikutus ei ulottunut ko. veronpalautusta koskevaan ulosmittaukseen.

8. Espoon käräjäoikeus antoi päätöksen A:n veronpalautuksen ulosmittausta koskevaan valitukseen vasta 25.2.2015, eli vuosi ja kolme kuukautta valituksen tekemisestä. Käräjäoikeus tutki saatavien vanhentumiskysymyksen uudelleen, koska aikaisemmin annetulla lainvoimaisella ratkaisulla, joka oli koskenut A:n palkan ulosmittauksesta, ei ollut sitovaa vaikutusta veronpalautuksen ulosmittauksesta tehtyä ulosottovalitusta käsiteltäessä. Kätäjäoikeus katsoi, etteivät saatavat olleet vanhentuneet, joten se hylkäsi A:n valituksen.

9. A valitti hovioikeuteen. Helsingin hovioikeus katsoi 31.12.2015 antamassaan päätöksessä, että käräjäoikeuden 25.2.2015 antamassa päätöksessä oli kysymys samoista saatavista kuin käräjäoikeuden 22.11.2013 antamassa päätöksessä. Saatavia oli säännöllisin väliajoin haettu uosottoteitse A:lta. Velkoja ja velallinen olivat kaikilta osin pysyneet samoina. Hovioikeus katsoi käräjäoikeuden tavoin, että kysymys ei kuitenkaan ollut saman ulosottohakemuksen uudistamisesta, koska ulosottopäätöksissä 2.11.20013 ja 6.6.2013 ulososoton kohteena olivat olleet eri varat siten, että ensiksi mainittu päätös oli koskenut A:n veronpalautusta ja jälkimmäinen puolestaan A:n palkan ulosmittausta. Hovioikeus hylkäsi A:n valituksen.

10. KKO myönsi A:lle vuoden 2016 alkupuolella valitusluvan (VL 2016-79). Eilen antamassaan päätöksessä KKO viittaa ulosottokaaren (UK) 3 luvun 31 §:n 2 momenttiin, jonka mukaan ulosottomiehen päätös on voimassa siinä ulosottoasiassa, jossa se on annettu. Toisin kuin käräjäoikeus ja hovioikeus olivat katsoneet, KKO päätyi esittämillään perusteilla siihen, että tapauksessa on ollut kysymys samasta ulosottoasiasta, koska velkojan ja velallisen lisäksi myös saatavat, joiden perimiseksi ulosmittauksia oli haettu, olivat samoja. Se seikka, että ulosmittausta oli haettu ensin A:n palkasta ja sen jälkeen A:n veronpalautuksesta, ei vaikuttanut asiaan. 

11. KKO operoi perusteluissaan ulosottoasian sisäisen oikeusvoimavaikutuksen käsitteellä, jonka ulosottomiehen ulosottoasiassa tekemä lopullinen asiaratkaisu UK 3:31.2:n nojalla saa aikaan ja joka sitoo ulosottomiestä itseään. Samanlainen sisäinen sitovuus on myös muutoksenhakutuomioistuimen (ensiasteena siis käräjäoikeuden) samassa ulosottoasiassa ulosottovalituksen johdosta antamalla päätöksellä.

12. Koska käräjäoikeus oli ko. ulosottoasioita koskeneessa lainvoimaisessa päätöksessään 22.11.2013 katsonut, että ulosottoperusteena olevat Lindorff Oy.n saatavat olivat vanhentuneet, mainittu ratkaisu KKO:n mukaan sitoi myöhemmin vireille tulleessa toisessa asiassa eivätkä alemmat tuomioistuimet olisi siten saanet tutkia vanhentumiskysymystä uudestaan. KKO kumosi ulosmittauspäätökset ja alempien oikeuksien ratkaisut.

13. Käräjäoikeuden  22.11.2013 antamalla päätöksellä oli siis positiivinen oikeusvoimavaikutus myöhemmin eri hakemuksella vireille tulleessa asiassa. KKO:n päätös noudattelee ratkaisun KKO 2007:40 perusteluissa esitettyjä kannanottoja. Vm. ratkaisua on kommentoinut yliopistolehtori, OTT Heidi Lindfors teoksessa Pekka Timonen (toim.), KKO:n ratkaisut kommentein  I/2007 s. 267-269. 

14. On yllättävää, että lopullisen ratkaisun saaminen tässä sinänsä melko yksinkertaisessa asiassa kesti todella kauan eli lähes neljä vuotta. Ulosmittaus oli marraskuussa 2013, käräjäoikeus ratkaisi ulsottovalituksen vasta helmikuussa 2015, hovioikeus käräjäoikeuden päätöksestä tehdyn valituksen joulukuussa 2015 ja KKO puolestaan hovioikeuden pätöksestä tehnyn valituksen vasta nyt lokakuussa 2017.

15. KKO:n ratkaisukokoonpanoon on kuulunut oikeusneuvos Tatu Leppänen, joka nimitettiin KKO:n jäsenen virkaan 1.9.2016 alkaen. Leppästä voidaan pitää ulosottoasioiden eksperttinä, sillä hän on yhdessä Tuula Linnan kanssa vastannut uuden ja varsin laajan ulosottokaaren (UK) valmistelusta. Linna ja Leppänen ovat laatineet yhdessä useita ulosotto-oikeuden oppikirjoja, joista viimeksi ovat ilmestyneet teokset Ulosotto-oikeus I (2014), jossa käsitellään ulosottomenettelyä, ja Ulosotto-oikeus II (2015), joka koskee puolestaan ulosmittausta ja myyntiä. Tänä vuonna ilmestyy vielä Tuula Linnan yksin kirjoittama kirja Ulosotto-oikeus III (Erityiset täytäntöönpanolajit ja oikeussuojakeinot).

71. Nissisen jutussa ei haluta kuulla avaintodistajia

1. Valtakunnansyyttäjä Matti Nissistä koskevassa virkasyytejutussa toimitetaan korkeimmassa oikeudessa (KKO) suullinen käsittely marraskuun 15. päivänä. Korkein oikeus teki tätä koskevan päätöksen eilen torstaina 19.10. viisijäsenisessä kokoonpanossaan.

2. Huomiota päätöksessä herättää ensinnäkin se, että kysymyksessä ei ole KKO:n mukaan pääkäsittely, kuten käräjä- tai hovoikeudessa olisi asian laita, vaan ainoastaan suullinen käsittely. KKO katsoo, etteivät pääkäsittelyä käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa koskevat säännökset analogisesti koske sitä. 

3. Kun OK 30 luvussa, joka koskee valitusasian käsittelyä KKO:ssa, ei puhuta mitään pääkäsittelystä, KKO katsoo, ettei se voi tuollaista sille "outoa" nimikettä käyttää. Tämä tuntuu jotenkin huvittavalta, mutta totta se vaan on! KKO ei halua kehittää omaa lainkäyttöään edes terminologiaa uudistamalla. 

4. Kun Matti Nissisenkin tapauksessa on KKO:n mielestä kyse vain suullisesta käsittelystä, asiassa voidaan KKO:n tulkinnan mukaan siten toimittaa sen jälkeen vielä kirjallinen esittelymenettely, jossa asia vasta ratkaistaan. Jos kyse olisi pääkäsittelyssä, ei asiassa voitaisi enää järjestää esittelyä. KKO:n perin jälkijättöiseltä vaikuttava menettely ei takaa todistelun kannalta periaatteellisesti tärkeän välittömyysperiaatteen täysimittaista toteutumista.

5. KKO on velvoittanut Matti Nissisen saapumaan suulliseen käsittelyyn esteettömän poissaolon varalta  asetetun 600 euron sakon uhalla. Nissisen on saavuttava istuntoon kello 10. Istunto pidetään, samoin kuin valmisteluistuntokin, KKO:n rakennuksen 3. kerroksen suullisten käsittelyjen salissa. Saa nähdä, saadaanko saliin yleisöä varten tarpeeksi tuoleja vai joutuuko osa yleisöstä poistumaan paikalta.

6. Sekä syyttäjä Kimmo Hakonen että puolustus haluavat kuulla Matti Nissisistä todistelutarkoituksessa, mikä on ymmärrettävää. 

7. KKO:n päätös on sen sijaan sangen yllättävä todistajien osalta, sillä KKO on kutsunut istuntoon kello 14 vain kaksi todistajaa: Virve Strengin ja Jarno Kelon. Todistajien ammatteja ei päätöksessä mainita - tämä on yleinen puute nykyisessä tuomioistuinkäytännössä - mutta tiedossani on, että Virve Streng on VKSV:n viestintäpällikkö, jonka esimiehenä on juuri valtakunnansyyttäjä. Strengin on nimennyt todistajaksi ainoastaan Nissinen puolustus. Syyttäjän todistajaksi nimeämä Jarno Kelo on - onnistuin kaivamaan tiedon netistä - Deep Lead Oy.n palveluksessa oleva henkilö, joka toimii tai on ainakin toiminut yhtiön asiakkuuspäällikkönä.

8. Alun perin eli syyttäjän laatimassa haastehakemuksessa, joka on päivätty 4. syyskuuta 2017, syyttäjänä toimiva apulaisoikeuskansleri Kimmo Hakonen on nimennyt todistajiksi kaikkiaan 10 henkilöä, joista jokainen on tai on ollut VKSV:n palveluksessa. Todistajiksi on nimetty entinen apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske, valtionsyyttäjät Christer Lundström. Mika Illman - hän on nykyisin käräjätuomarina - Olavi Lippu, Jukka Rappe ja Ritva Sahavirrta, sekä lisäksi Pia Meri, Sirpa Nousiainen ja edellä jo mainittu Virve Streng. Heistä jokaisen todistusteemaksi on ilmoitettu  "VKSV:n johtamisvalmennushankinnat ja Matti Nissisen rooli niissä". Haastehakemuksessa Kimmo Hakonen on nimennyt todistajaksi myös johtavan kihlakunnansyyttäjän Ossi Jukaraisen ja ilmoittanut hänen todistusteemakseen "Itä-Suomen syyttäjäviraston ko. johtamisvalmennushankinnat ja Matti Nissisen rooli niissä". 

9. Miksi ihmeessä apulaisoikeuskansleri Kimmo Hakonen on nyt luopunut näiden todistajien kuulemisesta? Tämä on kysymys, joka on jo ehtinyt herättää aika paljon huomiota. Helsingin Sanomien toimittaja Susanna Reinboth on kirjoittanut asiasta 3-4 tuntia sitten HS-verkossa laajan jutun, jossa asiaa suuresti ihmetellään. Reinbothin mukaan todistajista luopuminen on herättänyt syyttäjäpiireissä "ihmettelyä ja suoranaista pöyristystä".

10. Jutussa on olennaista ja riitaista nimenomaan kysymys siitä, onko Matti Nissinen syyllistynyt asiassa tahalliseen vai ainoastaan tuottamukseliseen virkavelvollisuuden rikkomiseen. Syyttäjä vaatii Nissiselle rangaistusta ensi sijassa tahallisesta virkarikoksesta, mutta Nissisen puolustus on myöntänyt ainoastaan tuottamuksellisen teon, josta Kimmo Hakonen on esittänyt vaihtoehtoisen rangaistusvaatimuksen. Nissinen on selittänyt toimineensa esteellisenä ajattelemattomuudesta ja harkitsemattomuudesta. Syyttäjä puolestaan katsoo, että Nissisen on täytynyt mieltää olleensa esteellinen. Käsite tai sanonta "mieltää" on juridinen termi, joka selkokielellä ilmaistuna tarkoittaa jonkin asian ymmärtämistä ja hyväksymistä; Nissisen on syyttäjän mukaan siis täytynyt ymmärtänyt esteellisyytensä oikein hyvin, vaikka hän on ajatellut, että olenpa miten esteellinen hyvänsä, haluan kuitenkin tehdä, tuli mitä tuli, koulutushankinnat velimieheni firmasta. Jotta teko sitä vastoin olisi tuottamuksellinen, Nissisen olisi pitänyt mieltää esteellisyytensä, mutta hän ei ole ("malttamattomuudesta" tms. syystä) "hoksannut" tätä tehdä.

11. Valmisteluistunnossa julkiseksi tulleen esitutkinta-aineiston mukaan Jorma Kalske, monet valtiosyyttäjät ja yksi kihlakunnansyyttäjä ovat kertoneet, että he olivat vuonna 2010, jolloin Matti Nissinen oli juuri nimitetty valtakunnansyyttäjän virkaan, ottaneet Nissisen kanssa puheeksi tämän ilmiselvän esteellisyyden koulutushankinnoissa. Alaistensa varoituksista huolimatta Nissinen oli jatkanut aktiivisesti veljensä Vesa Nissisen koulutusfirman markkinointia. Nissinen on kertonut esitutkinnassa menetelleensä näin, koska hän oli jotenkin "hurahtanut" syväjohtamismenetelmään, joka oli pitkälti Vesan ideoima ja kehittämä koulutusmuoto.

12. Nykyisin vallalla olevan ja lakiin perustuvan periaatteen (todistelun välittömyysperiaate) mukaan esitutkintamateriaalia ei voida käyttää suullisessa oikeudenkäynnissä sellaisenaan syytettä tukevana näyttönä. KKO:n osalta tästä ei tosin ole laissa nimenomaista säännöstä tilanteessa, jossa KKO toimii ensimmäisenä oikeusasteena. Olisi kuitenkin hyvin omituista ja sangen merkillistä, jos KKO tässä tapauksessa eli Nissisen jutussa katsoisi voivansa tyystin  ohittaa edellä mainitun periaatteen ja sen todistelulle asettamat vaatimukset. On siten johdonmukaista lähteä siitä, että kun syyttäjä on luopunut kymmenen todistajan, joita voidaan perustellusti kutsua avaintodistajiksi, kuulemisesta pääkäsittelyssä, hänen näyttönsä perustuu yksinomaan Matti Nissisen omaan kertomukseen ja asiassa esitettäviin kirjallisiin todisteisiin. Kun Matti Nissinen tulee epäilemttä 15.11. kertomaan, että hänen toimintansa perustui ajattelemattomuuteen ja harkitsemattomuuteen, KKO ei voi tuomita häntä tahallisesta virkarikoksesta, josta syyttäjä on esittänyt ensisijaisen syytevaatimuksen.

13. Jotta KKO:lla olisi edellytykset tuomita vastaaja tahallisesta rikoksesta, olisi syyttäjän haastehakemuksessa todistajiksi nimettyjä Matti Nissisen alaisia tai ainakin osaa heistä kuultava todistajina KKO:n suullisessa käsittelyssä 15.11.  On selvää, että mainittujen todistajien kuulemisella olisi merkitystä myös vastaajalle tuomittavan rangaistuksen mittaamisen ja mahdollisen viraltapanon osalta. Sillä, miten Matti Nissisen on suhtautunut alaistensa ilmiselvään esteellisyyttä koskevaan varoitteluun, on tietenkin tärkeä merkitys, todisteena kun arvioidaan Nissisen väitettyä tahallisuutta.

14. Miksi syyttäjä siis on yllättäen luopunut ko. avaintodistajien kuulemisesta? Kimmo Hakonen lausui toimittaja Susanna Reinbothille, että syynä on se, että Matti Nissisen on 6.10.2017 KKO:lle toimittamassaan vastinekirjelmässä myöntänyt osallistuneensa esteellisenä kaikkien syytteessä tarkoitettujen hankinta-asioiden käsittelyyn. Hakonen jatkoi: "Jos näin on, luovun haastahakemuksessa nimettyjen todistajien kuulemisesta". 

15. Kimmo Hakosen tulisi kokeneena lakimiehenä ja korkeana laillisuusvalvojana kuitenkin ymmärtää ("mieltää"), että mainittujen todistajien kuulemisella ei ole merkitystä vain esteellisyyskysymyksen selvittämisen osalta, van sillä on tärkeä merkitys myös ja nimenomaan Matti Nissisen väitettyä tahallisuutta contra tuottamusta harkittaessa. Samoin rangaistuksen mittaamisen ja mahdollisen viraltapanoseuraamuksen kohdalla. Nissisen tahallisuus voidaan luotettavasti näyttää toteen vain Jorma Kalskeen ja haastehakemuksessa todistajiksi nimettyjen valtionsyyttäjien kertomuksilla. Heitä olisi siten kuultava todistajina KKO:n istunnossa henkilökohtaisesti, koska heidän esitutkintakertomuksiaan ei voida sellaisinaan hyöydyntää todisteina.

16. Olisiko syyttäjä Kimmo Hakonen kenties saanut jonkinaisen "vinkin" luopua mainittujen todistajien kulemisesta KKO:lta, esimerkiksi tuomioistuimen esittelijän välityksellä? Tätä voidaan pohtia. Tämä seikka tuli mieleen, sillä Yle uutisten toimittaja Ari Mölsä  kertoi 17. lokakuuta kello 20.30 uutislähetyksessä, miten oikeuden puheenjohtajana toiminut KKO:n presidentti Timo Esko oli valmisteluistunnossa todennut ykskantaan, että "he", siis KKO:n kokoonpano, aikovat selvitä suullisesta käsittelystä yhden ainoaan päivän istunnolla. Ari Mölsä ihmetteli uutislähetyksessä Eskon tokaisua ääneen. Tuskinpa Timo Esko olisi tuollaista lausuntoa antanut, jollei hän olisi ollut varma tieto siitä, että Hakonen aikoo luopua haastehakemuksessa mainittujen 10 todistajan kuulemisesta. Asiaan on toki saattanut vaikuttaa myös Jorma Kalskeen ja valtionsyyttäjien haluttomuus saapua todistamaan esimiestään Matti Nissistä vastaan.

17. Syyttäjä Kimmo Hakosella on vielä hyvää aikaa tarkistaa todistajien kuulemista koskevaa kannanottoaan ja nimetä haastehakemuksessa todistajiksi mainituista kymmenestä henkilöstä ainakin osa todistajiksi KKO:n istunnossa 15.11.

70. Virkasyytejuttu oikeuskansleri vs. valtakunnansyyttäjä alkoi KKO:ssa

Oikealla asianajaja Jarkko Jaatela, vasemalla syyttäjäkaksikko Kimmo Hakonen ja Petri Martikainen, taustalla toimittajia ja yleisöä

1. Korkeimmassa oikeudessa (KKO) alkoi eilen harvinainen oikeudenkäynti, jossa  valtioneuvoston oikeuskansleri ajaa syytettä valtakunnansyyttäjä Matti Nissistä vastaan tahallisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta.

2. Kysymyksessä oli valmisteluistunto, jossa ei varsinaisesti riidelty mistään, sillä valmistelun tarkoituksena on esittää asianosaisten vaatimukset ja lyhyesti niiden perusteet sekä kartoittaa se todistusaineisto, joka pääkäsittelyssä tullaan oikeudelle esittämään. Valmisteluistunnossa rikosasian esitutkinta-aineisto tulee julkiseksi, millä on etenkin tiedotusvälineiden kannalta suuri merkitys.

3. KKO:n pääkäsittely, jota KKO itse ilmeisesti kutsuu vanhan tavan mukaan edelleen suulliseksi käsittelyksi,  pidetään ko. asiassa 15. marraskuuta. Vanhastaan noudattamansa tavan mukaan KKO ei ratkaise asiaa vielä pääkäsittelyssä, vaan pääkäsittelyyn jälkeen toimitetaan vielä kirjallinen esittely - siinä asianosaiset eivät ole saapuvilla - jossa asia ratkaistaan. Tämä käytäntö on toki jo aikansa elänyt, sillä siinä välittömyysperiaate ei täysin toteudu. Esimerkiksi Ruotsin korkeimmassa oikeudessa pääkäsittelyn jälkeen ei toimiteta esittelymenettelyä.

4. Syytettä jutussa ajaa apulaisoikeuskansleri Kimmo Hakonen (56). Hänen rinnallaan eilisessä istunnossa esiintyi oikeuskanslerinviraston kansliapäällikkö Petri Martikainen (45). Molemmat ovat suorittaneet OTK-tutkinnon Lapin yliopistossa, Martikainen myös OTL-tutkinnon. Asetelma muistuttaa melko tavalla Valtakunnanoikeudessa 1993 käytyä Juhantalo -prosessia, jossa syytettä ajaneen eduskunnan oikeusasiamiehen Jacob Södermanin rinnalla avustajana esiintyi oikeusasiamiehen kanslian esittelijäneuvos, OTT Jaakko Jonkka.

5. Matti Nissinen (60), jonka oikeusminsteriö on elokuun lopussa pidättänyt toistaiseksi virastaan, ei ollut istunnossa saapuvilla. Häntä edusti asiamiehenä helsinkiläinen asianajaja Jarkko Jaatela (58). Pääkäsittelyyn Nissisen on tultava henkilökohtaisesti paikalle. Matti Nissinen on OTL-tutkinnon suorittanut lakimies, joka on toiminut johtavana kihlakunnansyyttäjänä, valtionsyyttäjänä (1997-2007),  Itä-Suomen syyttäjäviraston päällikkönä (2007-2010) ja vuodesta 2010 lähtien valtakunnansyyttäjänä.

6. KKO käsittelee Nisssisen jutun normaalisissa viiden tuomarin kokoonpanossa. Sen puheenjohtajana toimii presidentti Timo Esko (65) ja muina jäseniä oikeusneuvokset Gustav Bygglin (66), Jukka Sippo (56), Mika Huovila (58) ja Lena Engstrand (50). Esittelijä on esittelijäneuvos Jukka-Pekka Salonen (55), joka osallistuu myös istuntokäsittelyihin. Vertailun vuoksi todettakoon, että Ruotsin ylimmässä oikeudessa ei ole esittelijää, jos asiassa toimitetaan pääkäsittely.

7. Tuossa on lyhyesti kuvattuna oikeuden näyttämö ja siinä esiintyvien henkilöiden roolijako.  Siihen voidaan lisätä, että istunto pidettiin KKO:n toimitalon kolmannen kerroksen suullisille käsittelyille varatussa melko pienessä salissa, jossa yleisölle ei ole varattu kovinkaan paljon tilaa. Voi olla, että pääkäsitelyä varten KKO:n joutuu etsimään suuremman istuntosalin talon ulkopuolelta.

8. Syyttäjä Kimmo Hakonen ilmoitti eilen vaativansa Matti Nissiselle rangaistusta tahallisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta, josta säädetään rikoslain (RL) 40 luvun 9 §:ssä. Vaihtoehtoisena syytteenä Hakonen esittänyt rangaistusvaatimuksen tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta (RL 40:10). Tekoajaksi haastehakemuksessa mainitaan kesäkuu 2007 - helmikuu 2017 ja tekopaikoksi Mikkeli ja Helsinki. 

9. Haastehakemukseen sisältyvän syytteen teonkuvauksen mukaan Matti Nissinen on Itä-Suomen syyttäjänviraston johtavana kihlakunnansyyttäjänä ja valtakunnansyyttäjänä tahallaan rikkonut virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin perustuvan virkavelvollisuutensa osallistumalla esteellisenä sellaisten syyttäjälaitoksen hankinta-asioiden käsittelyyn, joissa on hankittu Deep Lead Oy:ltä (23.10.2008 asti Syväjohtaminen DL Oy) johtamisvalmennusta Itä-Suomen syyttäjänvirastolle ja Valtakunnansyyttäjänvirastolle. 

10. Hankinnat on syytteen mukaan tehty Matti Nissisen aloitteesta. Hän on Itä-Suomen syyttäjänviraston johtavana kihlakunnansyyttäjänä päättänyt kyseisistä syyttäjänviraston hankinnoista ja hyväksynyt niitä koskevat laskut. Valtakunnansyyttäjänä Nissinen on tosiasiallisesti päättänyt kyseisistä Valtakunnansyyttäjänviraston hankinnoista, osallistunut asian käsittelyyn Valtakunnansyyttäjänviraston johtoryhmässä sekä päättänyt kahden oman niin sanotun uusintaprofiilin tilaamisesta Deep Lead Oy:ltä. Toteutuneiden hankintojen yhteisarvo on Itä- Suomen syyttäjänvirastossa 11.235,71 euroa ja Valtakunnansyyttäjänvirastossa 20.943,50 euroa. 

11. Syytteen mukaan hankinnat muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden samankaltaisuutensa ja yhteisen motivaatiotaustansa vuoksi. Kyse on syväjohtamisen käyttämisestä johtamismenetelmänä ja johtamisvalmennusmenetelmänä syyttäjälaitoksessa. Syväjohtaminen on Matti Nissisen veljen Vesa Nissisen kehittämä johtamisoppi sekä rekisteröity tavaramerkki johtamisvalmennusjatkumolle, jota Deep Lead Oy käyttää elinkeinotoiminnassaan. Vesa Nissinen on yksi Deep Lead Oy:n perustajista, sen enemmistöosakas ja sen hallituksen puheenjohtaja (välillä jäsen). - Tässä valissä voidaan todeta, että Vesa Nissinen on koulutukseltaan Lapin yliopistossa väitellyt kasvatustieten tohtori ja ammatiltaan eversti, jolla on virka Puolutusvoimien tutkimuslaitoksen johtajana.

12. Syyttäjä katsoo, että Matti Nissinen on ollut tietoinen veljensä Vesa Nissisen roolista syväjohtamisen kehittäjänä sekä asemasta Deep Lead Oy:ssä. Hänen on täytynyt mieltää, että hän osallistuu toiminnallaan sellaisten asioiden käsittelyyn, joiden ratkaisusta on odotettavissa erityistä hyötyä Deep Lead Oy:lle.

13. Syytteen mukaan johtavan kihlakunnansyyttäjän ja valtakunnansyyttäjän asema ja tehtävät, ylimmän syyttäjän oman toiminnan vaikutus koko syyttäjälaitoksen toimintaan ja sitä kohtaan tunnettavaan luottamukseen, Matti Nissisen syväjohtamisen käyttämistä syyttäjälaitoksessa edistävän toiminnan pitkäaikaisuus sekä hankintojen arvo huomioon ottaen hänen toimintaansa ei voida pitää kokonaisuutena arvostellen vähäisenä.

14. Syytteessä vaaditaan, että Matti Nissinen on tuomittava vähintään 60 päiväsakon suuruiseen sakkorangaistukseen. Tahallisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta voidaan tuomita myös vankeutta enintään yksi vuosi. Minusta vaaditun päiväsakon määrä vaikutti yllättävän alhaiselta, sillä voisin kuvitella, että jos syyte hyväksytään, tekijä voitaisiin tällaisessa tapauksessa tuomita 90-100 päiväsakon suuruiseen rangaistukseen.  Tuomioistuin ei ole kuitenkaan sidottu syyttäjän vaatiman rangaistuksen määrään tai lajiin, mikä tarkoittaa  sitä, että KKO voi tuomita syytetyn vaadittua ankarampaan sakkorangaistukseen tai sakon sijasta vankeuteen.

15. Tahallisen virkavelvollisuuden rikkomiseen syyllistynyt virkamies voidaan tuomita myös menettämään virkansa RL 40:9:ssä mainittujen edellytysten täyttyessä. Syyttäjä ei ainakaan eilen esittänyt viraltapanoa koskevaa vaatimusta. Tuomioistuin voi tuomita viraltapanoakoskevan seuraamuksen myös viran puolesta eli  omasta aloitteestaan, jos se katsoo viraltapanoon olevan laissa mainitut edellytykset. Viraltapano ei kuitenkaan saa tulla syytetylle yllätyksenä, mikä merkitsee sitä, että tuomioistuimen on otettava sanotun rangaistuksen mahdollisuus esille ja keskustelun kohteeksi pääkäsittelyssä.

16. Asianajaja Jarkko Jaatela ilmoitti Matti Nissisen myöntävän esteellisyytensä ja sen, että hän on syyllistynyt asiassa tuottamukselliseen virkavelvollisuuden rikkomiseen. Nissinen siis kiistää syyllistyneensä tahalliseen virkarikokseen. Jaatelan mukaan Nissinen on ollut esteellinen, koska se yritys, mistä syyttäjien koulutusta on hankttu, liittyy häneen veljeensä. Tämä on Jaatelan mukaan tapahtunut kuitenkin huolimattomuudesta ja harkitsemattomuudesta,  ei tahallaan. 

17. Asianosaisten kesken on rikosnimikkeen lisäksi erimielisyyttä myös tekoajasta ja syyteoikeuden vanhenemisesta. Asianajaja Jaatela katsoi,  että rikos on ollut huomattavasti lyhytkestoisempi kuin mitä syyttäjä on väittänyt,  sillä se on tapahtunut vuoden 2012 lokakuun ja vuoden 2015 huhtikuun välisenä aikana.Tätä vanhemmat teot ovat Jaatelan mukaan vanhentuneet. Tämä näkemys perustuu ensinnäkin siihen, että tuottamuksellinen virkarikos vanhenee jo viidessä vuodessa, mutta tahallinen virkavevollisuuden rikkominen vasta 10 vuodessa. Toiseksi puolustuksen mukaan jokaista koulutuksen hankintapätöstä olisi tarkasteltava erillisinä tekoina, kun taas syyttäjän mukaan kaikki hankinnat muodostavat samankaltaisuutensa ja yhteisen motivaatiotaustansa johdosta yhtenäisen kokonaisuuden, jolloin varhaisimmatkaan teot eli esteellisenä tehnyt hankinnat eivät ole vanhentuneet.

69. KKO 2017:65. Todistelu, todistaja, hyödyntämiskielto

1. Etelän lomalla seurataan myös kotimaan tapahtumia.

2. Eilen huomasin KKO:n antaman mielenkiintoiselta vaikuttavan ennakkopäätöksen 2017:65. Se koskee tapausta, jossa syyttäjä oli petosta ym. koskevassa jutussa nimennyt todistajaksi B:n, joka on syytetty A:n äiti.

3. Äiti kieltäytyi todistamasta, mihin hänellä lain mukaan sukulaissuhteensa perusteella oli oikeus.

4. Helsingin hovioikeudessa syyttäjä esitti todisteiksi kolme telepakkokeinojen avulla saatua nauhoitusta ja niistä tehtyä litterointia, joista yksi sisälsi A:n ja B:n välisen keskustelun ja kaksi B:n ja A:n rikoskumppaniksi väitetyn henkilön välistä keskustelua seikoista, jotka koskivat syytteenalaisten rikosten tekemistä.

5. Hovioikeus ei sallinut litterointien käyttämistä todisteina vedoten B:n kokonaiskieltäytymisoikeuteen. - Vrt. myös KKO 1995:66.

6. KKO sen sijaan esittämilläsi perusteilla salli ko. todisteiden eli äitinsä käyminen keskustelujen esittämisen ja hyödyntämisen todisteina A:ta vastaan.

7. Ratkaisu vaikuttaa ensi näkemältä perustellulta. Olisin kuitenkin odottanut KKO:lta pro et contra - metodin mukaista perustelutyyliä eli myös ratkaisun lopputulosta vastaan puhuvien seikkojen esiintuomista ja kannanottoa siitä, miksi niitä ei voitu hyväksyä.

8. Perusteluissa positiivista on se, että niissä on viitattu myös oikeuskirjallisuuteen  (kappale 27).  Tosin ei itse ratkaistavana olevan kysymyksen osalta, vaan eräiden lähtökohtien eli asianosaisen läheisen kokonaiskieltäytymisoikeuden osalta ja "jo vanhastaan" -liitynnällä.

9. KKO on viitannut oikeuskirjallisuuteen myös edellisenä päivänä antamassaan ratkaisussa 2017:64.
Jokohan KKO olisi vihdoin ja viimein luopumassa aiemmin sitkeästi omaksumastaan kielteisestä kannasta po. suhteessa? Olisihan sen jo korkea aika aika näin tehdäkin!

68. Kenestä uusi oikeusneuvos?

1. Korkeimmassa oikeudessa (KKO) on presidentti ja  muina jäseniä 18 oikeusneuvosta. Ruotsin korkeimman oikeuden jäsenmäärä on 16, joista tuomitsemistoimintaa osallistuu kerrallaan vain 14 jäsentä, sillä kaksi oikeusneuvosta toimii vuorollaan tietyn ajan lagrådetin jäseniä. 

2. Suomessa lagrådettia vastaava laintarkastuskunta, johon kuului kaksi jäsentä KKO:sta ja yksi KHO:sta, lakkautettiin noin parikymmentä vuotta sitten.  Sillä voisi toki edelleen olla käyttöä. Vaasan HO:n entinen presidentti ja oikeusneuvos Erkki Rintala onkin äskettäin ehdottanut laintarkastuskunnan ottamaista uudelleen käyttöön (HS 11.9.2017).

3. KKO:n jäsenistö on viime aikoina vaihtunut nopeasti. Kahden vuoden aikana KKO:een on nimitetty kuusi uutta jäsentä. Tämä kehitys jatkuu, sillä vuoden vaihteessa talosta eläköityy yksi ja ensi vuonna ainakin kaksi jäsentä.

4. Oikeusneuvos Hannu Rajalahti siirtyy eläkkelle ensi vuoden alussa. Hänet nimitettiin KKO:n jäseneksii 55-vuotiaana vuonna  2005. Tunnen miehen aika hyvin, sillä olimme samaan aikaan kahdeksan vuotta Ikaalisten käräjäoikeudessa, Hannu käräjätuomarina ja minä kihlakunnantuomarina (1982-90). Ikaalisista Rajalahden tie vei Vaasan hovioikeuteen, jossa hänet nimitettin neuvokseksi vuonna 1994; itse olin Vaasan HO:n neuvoksena vuosina 1976-78. Jämsän laamannin virassa Rajalahti ehti toimia kuusi vuotta (1999-2005).

5. Vuoden alusta täytettävää KKO:n jäsenen virka ovat hakeneet seuraavat 15 lakimiestä: 

Hakija: Rautio Jaakko Henrikki
Hakija: Mäkelä Juha Kalevi
Hakija: Kanerva Janne Tuomas
Hakija: Raitio Juha Tapani
Hakija: Savela Antti Sakari
Hakija: Ojala Timo Jussi
Hakija: Norio-Timonen Jaana Katariina
Hakija: Saarensola Satu Helena
Hakija: Tammi-Salminen Eva-Maija
Hakija: Karttunen Jussi Heikki Tapio
Hakija: Hupli Tuomas Iiro Mikael
Hakija: Kyllönen Ari Veikko
Hakija: Koivisto Ari-Pekka
Hakija: Sario Tuula Kaarina
Hakija: Lindberg Rainer Veli Vilhelm


6. Hakijoista kolme työskentelee käräjäoikeudessaa (Savela, Saarensola ja Karttunen), kolme hovioikeudessa (Rautio, Ojala, Kyllönen), yksi KKO:n esittelijänä (Mäkelä), yksi OM:n lainvalmisteluosastolla (Kanerva), yksi sisäministeriön hallitusneuvoksena (Koivisto), yksi kuluttajaliitossa (Sario) ja peräti neljä yliopiston professorina (Raitio, Norio-Timonen,Tammi-Salminen ja Hupli).  

7. Olisiko nyt siis professorin vuoro tulla valituksi?  Jollen väärin miusta, saamme palata aina vuoteen 1990, jolloin KKO:n jäseneksi on viimeksi nimitetty vakinaisen professorinviran haltija. Hän oli Juhani Wirilander. Professori Pirkko-Liisa Haarman (entinen Aro) nimitettiin KKO:n jäseneksi vuonna 1983. 

8. Professorihakijoista Juha Raito edustaa eurooppaoikeutta, Jaana Norio-Timonen kauppa- ja vakuutusoikeutta, Eva-Maija Tammi-Salminen esineoikeutta ja Tuomas Hupli prosessioikeutta. 

9. Hakijoiden asettaminen paremmuusjärjestykseen on erittäin vaikea ellei suorastaan mahdoton tehtävä. Jäseniksi nimitettävät edustavat taustansa ja kokemuksensa mukaan eri kiintiöitä, joista jäseniä jonkinlaisessa vuorojärjetyksessä ylimpään oikeuteen rekrytoidaan. 

10. Viimeksi KKO:n jäseneksi nimitettiin asianajaja (Mika Ilveskero), joten ilmesti tämän vuoksi nyt kukaan asianajaja ei ole hakeut virkaa. Tätä aikaisemmin jäseneksi nimitettin 2017 kaksi naista, joista toinen oli hovioikeustuomari ja toinen käräjätuomari. Vuonna 2016 nimitetyistä kahdesta jäsenestä toinen oli EIT-tuomari (ja entinen valtiosyyttäjä) ja toinen käräjäoikeuden laamanni, ja vuonna 2015 puolestaan nimitysvuorossa oli hovioikeustuomari. 

11. Hakjoista seitsemän on oikeustieteen tohtoreita (Rautio, Mäkelä, Raitio, Norio-Timonen, Saarensola, Tammi-Salminen ja Hupli). Prosessualisteja joukossa on kolme (Rautio, Saarensola ja Hupli), minkä lisäksi prosessioikeudellisten kysymysten "kimpussa" ovat puuhailleet työnsä takia paljon mm. myös Kanerva, Savela ja Ojala; viimeksi mainitulla on myös rikosoikeudellisia julkaisuja. Ari-Pekka Koivisto on entinen valtionsyyttäjä, mutta KKO:ssa istuu parhaillaan jo kaksi entistä valtionsyyttäjää (Pekka Koponen ja Päivi Hirvelä).  

12. Hakijoista yksi on syntynyt 1950-luvulla (Kyllönen), mutta suurin osa 1960 -luvun loppupuolella tai 1970 -luvun alussa. Hakijoista nuorion on 1975 syntynyt Timo Ojala. Tultaisiinko KKO:n jäseneksi nimittämään ensimmäisen kerran 70- luvulla syntynyt juristi? Kohdistuisiko valinta tällä kertaa pääkaupunkiseudun ulkopuoliseen hakijaan?  Antti Savela on Oulun käräjäoikeuden laamanni. Hän ja Timo Ojala ovat valmistuneet Lapin yliopistosta. KHO:n oikeusnneuvokseksi nimitettiin pari vuotta sitten Lay:n kasvatti (Mikko Pikkujämsä), joten olisiko sama "temppu" edessä myös KKO:ssa? 

13. Mainitunlaisia kysymyksiä voidaan esittää vaikka kuinka paljon. Parasta olisi, että KKO ja KHO eivät saisi jatkossa enää täydentää vapaasti itse itseään, mitä niille annettu jäsenten virkasesitysoikeus tietenkin käytännössä merkitsee. Oikeusneuvosten rekrytointi ja virkaesitysoikeus olisi uskottava muiden tuomareiden tavoin riippumattomalle tuomarinvalintalautakunnalle, jossa on myös tuomioistuinten ulkopuolista edustusta. Ruotsissa näin tapahtui muutama vuosi sitten, ja Suomessa on lähes aina seuratttu monissa asioisssa nimenomaan ruotsalaista esimerkkiä. Uusi tuomioistuinlaki olisi ollut tässä tarkoituksessa erinomainen paikka uudistuksen toteuttamiselle, mutta kuten arvata saattoi, mainittu kysymys sivuutettiin lakia valmisteltaessa - ylimpinä valmistelijoina häärivät tuomarit (!) - tyystiin eikä lasunnonantajistakaan kukaan hoksannut tai halunnut nostaa mainittua epäkohtaa esille. Ihmekös tuo, kun minulta ei pyydetty lausuntoa! Jos olisi pyydetty, olisin ilman muuta nostanut asian  esille. 

14. Toinen uudistus, joka olisi ylimpin oikeuksien tuomareiden rekrytoinnin yhteydessä paikallaan tehdä, on ns. täsmä- tai kohdehaku, jonkä käyttöönottamista olen ehdottanut jo parikymmentä vuotta. En siten ala tässä tarkemmin selostaa sitä koskevaa ideaa. Tähän asiaan kiinnitettiin huomiota myös tuomioistuinlaitoksen kehittämiskomitean mietinnössä vuonna 2003, jossa olin jäsenenä. Mutta kerrassaan mitään ei tämänkään ehdotuksen osalta tapahtunut. Meillä tuntuu olevan vallalla vahva mentaliteetti: tehdään vain samalla tavalla kuin tähänkin asti on aina tehty! Siis: ei tehdä mitään hödyllisiä uudistuksia. 

15. Ketkä hakijoista voisivat olla nyt vahvoilla KKO:n jäseneksi? Vastaus löytyy minusta seuraavista nimistä: Rautio, Mäkelä, Savela, Ojala, Tammi-Salminen ja Hupli. Mäkelä putoaa minun laskelmistani pois, koska hänen tuomioistuinkokemuksensa rajoittuu KKO:n esittelijäneuvoksena toimimiseen.Tuomas Hupli on pätevä tutkija, joka on ollut nuoruudessaan KKO:n esittelijänä. Tammi-Salminen on ansioitunut esineoikeuden tutkija, mutta hänellä ei ole yliopiston lisäksi tuomioistuin- tai muutakaan kokemusta. Rautio on hyvä ehdokas, mutta hänen samoin kuin HUplinkin mahdollisuuksia saattaa kavantaa se, että KKO:een on viime aikoina nimitetty muutama pätevä prosessualisti (Koponen, Huovila, Leppänen, Hirvelä).  

16. Jäljelle jää siis kaksi "pohjoisen poikaa" eli Antti Savela (50) ja Timo Ojala (42). Viimeksi mainittu on suhteellisen nuoresta iästään huolimatta KKO:ssa "hyvässä maineessa". Luulisin, että hän tuskin olisi virkaa hakenut , ellei hänelle olisi "talon" sisältä vinkattu ja kehotettu hakemaan. Veikkaan Timo Ojalan esittämistä.